Kiipesin Suomen komeimmalle kannolle. Naantalin vanhankaupungin 120 vuotias poppeli jouduttiin kaatamaan, koska elävä nähtävyys arvioitiin vaaraksi ohikulkijoille.

Hyvä, että siitä jäi meille naantalilaisille tämä kolmemetrinen kanto, ympäryysmitaltaan yli viisi metriä.

Puisto on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöämme. Alueella on ollut asutusta jo vuodesta 1443.

Mahtavan puun kaato symbolisoi päättäjien vastuuta. Arvokkaasta luonnostamme on pidettävä hyvä huoli ja samalla mahdollistettava ihmisen elämä osana biosfääriä.

Muutaman viikon päästä valittavien kuntapolitiikkojen on pystyttävä yhden asian liikkeiden sijasta moniajoon, kuuntelemaan niin luontoa kuin ihmistä. Turha asettaa vastakkain esimerkiksi luontoa ja puhtaan siirtymän investointeja. Investoinnit vähentävät ilmaston lämpenemistä, joka taas kiihdyttää luontokatoa. Väärin kaavoitettuna rakentaminen voi myös aiheuttaa vahinkoa. Päätösten taustalla on hyvä myös ymmärtää, että uudet asukkaat tarvitsevat asuntoja ja alueen yritykset rahoittavat palvelumme. Meidän on varauduttava yhdessä myös sään ääri-ilmiöihin, jotka tulevat aiheuttamaan tulvia ja metsäpaloja.

Meidän on lopetettava meremme rehevöityminen entistä vaikeammissa olosuhteissa.

Faktat faktoina, vaikka ne eivät aina mieluisia olisikaan. Tiede, kulttuuri, luonto ja talous on sovitettavissa yhteen. Jotta elämä Naantalissa kukoistaisi seuraavatkin 580 vuotta.